Yllärireissu

Kotona jälleen viikon osastoreissulta! Jouduin siis viime viikon keskiviikkona osastolle, koska mun kaikki veriarvot oli ihan alhaalla ja kuumettakin oli vähän noussut. Ei oltais välttämättä ite ymmärretty lähteä ellei olis soitettu osastolta, olin kuitenkin vartti sitten pyöräillyt käymään koululla ja takasin. Pahinta oli varmaan se, että mun suu oli rikki ja syöminen todella vaikeeta sen takia. Ei siinä muu auttanut, kun lähteä taksilla kiitään osastolle. Sain sentään privaattihuoneen (ja -vessan, ah).

No, mitäs osastolla? Letkut kiinni ja antibiootit, nesteet, kipulääkkeet ja punasolut tippumaan ja piikistä pistettiin valkosolujen kasvutekijää. Eka päivä meni aika lailla nukkuessa ja muuten vaan makoillessa. Osastolla olo tuntu kerrankin ihan ookoolta, koska sain lääkkeitä jotka parantaa oloa, eikä vie voimia entisestään, kuten sytostaatit tekee.

Viikonloppu meni kanssa vaan olemiseen, suukivuista kärsimiseen ja Netflixin tuijotteluun. Muutamia sukulaisia ja perhekin kävi viihdyttämässä, mä yritin keskutella parhaani mukaan sen kaiken sössötyksen keskeltä.

Viikko alko sairaalakoulun ynnä muiden merkeissä. Suukin alko olla parempaan päin ja kotiinlähtö lähempänä. Tänään oon ollut vähän pahalla päällä, enkä oikein tiiä miks. Ottaahan se päähän, ettei voi elää niinkun muut ysiluokkalaiset ja kaikki pitää miettiä uusiks. No, toivottavasti jonain päivänä voin lukee tätäkin tekstiä ja huokaista helpotuksesta, että se kaikki on viimeinkin ohi.

Ens maanantaina on kolmannet sytostaattihoidot ja myös viimeiset ennen leikkausta, missä kasvain poistetaan kokonaan! Sitten päätetään, mitä tehdään jatkossa. Jänskäää.

Ohessa ahkera opiskelija (minä totta kai) kattelemassa äidin tuomia uusia koulukirjoja

Rakkautta!