Anteeksi tauko!

Halusin ilmoittaa, että olen kyllä hengissä vielä, ja teen heti kun mahdollista videopostauksen, jossa kerron viime aikaisista tapahtumista. Tapahtumia on kertynyt sen verran tähän pariin kuukauteen, että taidan kertoa ne ihan suullisesti, ja haluan kokeilla vloggaamista muutenkin. Kuvaan sen mahdollisimman pian.

Jotta tää postaus ei jäis ihan tyngäksi, laitan linkin mun ja Kasmirin haastatteluun, josta puhuin viimeksi täällä!

Rakkautta!

Jännän äärellä

Siitä onkin aikaa kun oon viimeks kirjotellu, joten kerron tälleen samaan syssyyn viime aikaisia tapahtumia ja uutisia!

Viime hoidoista on jonkin verran aikaa, maanantaina 27.8 menin osastolle ja pääsinkin kotiin keskiviikkona 29.8. Koulussa kävin torstaina pyörähtämässä ja loppuviikko meni kotona ollessa. Seuraavana maanantaina kävin punasolutankkauksessa osastolla, sekä kurkku alkoi tuntua kummalliselta. Tiistaina kurkkukipu olikin niin vahva, ettei syömisestä tullut mitään ja vahvatkaan kipulääkkeet eivät auttaneet=osastoreissun paikka. Siellä otettiin verikokeet, ja niiden pohjalta todettiin, että jään yöksi. Tulehdusarvot olivat koholla ja puolustussolut lamaantuneet. Se reissu vähän venähti ja pääsin sunnuntaina takaisin kotiin.
Mutta ennen kun lähdin sunnuntaina kotiin, kävi jotain yllättävää. Oltiin äidin kanssa aamupäivällä jo kotiinlähtövalmiudessa, kun hoitajat tulivat kysymään meiltä jotain:

"Olis Lasten Hyväksi –tapahtuman hyväntekeväisyysnäytös Tampereella Näsilinnassa perjantaina 9.10 klo 19.00-24.00, johon haluttais sua haastatella videolle ja siinä olis mukana myös Kasmir. Kiinnostaisko sua?"
"Joo, kyl mua kiinnostaa. Millon se ois?"
"Tänään klo 16"
"*hämmentynyt* Ahaa! No kai mä voin joo"

Ja siinä sitten oltiin iltapäivällä, Kasmirin ja Jenni Aholan kanssa, istumassa kahvihuoneessa ja odottelemassa kuvausryhmän saapumista. Juttua kyllä riitti sen verran, ettei haastatteluun meinannut jäädä kysymyksiä... Tosi hyviä tyyppejä, oli kyllä mahtava päivä!
Lupaan linkata haastattelun tänne heti kun se julkastaan!

Kävin tässä tiistaina osastolla (ylläripylläri) magneettikuvauksissa. Sieltä tulleiden kuvien perustella päätettiin, että ens viikon sytostaattihoidot perutaan ja kasvaimen leikkausta aikaistetaan. Kasvain siis piti leikata vasta 19.10, mutta koska sytostaattihoidot ei oo purru kasvaimeen paljoa, niin leikkaus on tärkeämpi tällä hetkellä hoitaa pian. Leikkaus on jo maanantaina 21.9, pidetään peukkuja että se sujuu!

Minä ja Kasmir Aliaksen ääressä

Rakkautta!

Yllärireissu

Kotona jälleen viikon osastoreissulta! Jouduin siis viime viikon keskiviikkona osastolle, koska mun kaikki veriarvot oli ihan alhaalla ja kuumettakin oli vähän noussut. Ei oltais välttämättä ite ymmärretty lähteä ellei olis soitettu osastolta, olin kuitenkin vartti sitten pyöräillyt käymään koululla ja takasin. Pahinta oli varmaan se, että mun suu oli rikki ja syöminen todella vaikeeta sen takia. Ei siinä muu auttanut, kun lähteä taksilla kiitään osastolle. Sain sentään privaattihuoneen (ja -vessan, ah).

No, mitäs osastolla? Letkut kiinni ja antibiootit, nesteet, kipulääkkeet ja punasolut tippumaan ja piikistä pistettiin valkosolujen kasvutekijää. Eka päivä meni aika lailla nukkuessa ja muuten vaan makoillessa. Osastolla olo tuntu kerrankin ihan ookoolta, koska sain lääkkeitä jotka parantaa oloa, eikä vie voimia entisestään, kuten sytostaatit tekee.

Viikonloppu meni kanssa vaan olemiseen, suukivuista kärsimiseen ja Netflixin tuijotteluun. Muutamia sukulaisia ja perhekin kävi viihdyttämässä, mä yritin keskutella parhaani mukaan sen kaiken sössötyksen keskeltä.

Viikko alko sairaalakoulun ynnä muiden merkeissä. Suukin alko olla parempaan päin ja kotiinlähtö lähempänä. Tänään oon ollut vähän pahalla päällä, enkä oikein tiiä miks. Ottaahan se päähän, ettei voi elää niinkun muut ysiluokkalaiset ja kaikki pitää miettiä uusiks. No, toivottavasti jonain päivänä voin lukee tätäkin tekstiä ja huokaista helpotuksesta, että se kaikki on viimeinkin ohi.

Ens maanantaina on kolmannet sytostaattihoidot ja myös viimeiset ennen leikkausta, missä kasvain poistetaan kokonaan! Sitten päätetään, mitä tehdään jatkossa. Jänskäää.

Ohessa ahkera opiskelija (minä totta kai) kattelemassa äidin tuomia uusia koulukirjoja

Rakkautta!

Tapahtumia viikkojen takaa

Pitkästä aikaa! Pitää oikein miettiä, että mitäs kaikkea tässä onkaan tehty viime aikoina. No, mulla oli kahden päivän sytostaattihoidot, jotka alko 3.8. Ne hoidot meni yllättävän hyvin, varsinkin kun tapasin samassa huoneessa hoidoilla olevan Erikan! Meillä oli paljon samankaltasia ajatuksia ja juteltiin yömyöhään (yöhoitajatkin viihdytti meitä, heh).

Keskiviikkona 5.8 pääsin kotiin, ja kotona oon nauttinut olostani. Sain muuten myös Skuxx-vaateyhtiöltä mustan pöllöpaidan ja pari pipoa, kiitos vielä niistä!

Viime viikonloppu sujui melko rauhallisissa tunnelmissa, sunnuntaina kävin mun kaverin rippijuhlissa. Tänään käväsin osastolla hakemassa yhden sytostaattilääkkeen ja lähdettiin siitä sitten takasin kotiin. Huomenna alkaakin sitten ysiluokka! Tosin en vielä pääse kouluun, koska siitä ei olla vielä sovittu kunnolla lääkärien kanssa, mutta sitä odotellessa. Olenhan mäkin silti huomenna ysiluokkalainen, vaikka en koulussa olisi.

Rakkautta!

Shooting yesterday

Halusin vaan jakaa parit kuvat, mitä kävin kuvaileen eilen mun ystävän Milan kanssa, kun olin käymässä mun iskällä Hervannassa. Mila lähtee takasin kotiseuduille Amerikkaan huomenna, joten oli mahtavaa nähdä!

Tää oli musta hauska idea, voitte vertailla kummal on pidempi tukka. :D

Maanantaina takasin osastolle sytostaattihoidoille muutamaks päiväks. Kattoo, miten jaksan sieltä päivitellä mut kyllä te musta kuulette heti kun mahdollista!

Rakkautta!

Veritankilla käymistä ja muita kuulumisia

Harmittaa, kun en eilen jaksanut kirjottaa, mutta kerron sit samalla eilisen tapahtumista. Eilen kotisairaala kävi aamulla hakeen rutiiniverinäytteet, ja pian sen jälkeen soiteltiinkin sairaalalta, että pitää käydä tankkaamassa punasoluja, koska hemoglobiini oli niin alhaalla. Sain napattua kaverin puoliks sattumalta messiin, ja ajeltiin osastolle tankkaukseen. Parin tunnin odottelun jälkeen (kärsivällisyys oli tässä kohdin jo tiukilla, koska käskettiin nimenomaan kahdeksi paikalle) saatiin punasolut tippumaan ja siinä se aika kulukin kaverin kanssa jutustellessa ja elokuvia katsellessa. Neljän tunnin päästä päästiin ajelemaan kotiin päin ja nukkumaan.

Tänään oli aika rauhallinen ja mukava päivä. Oon ollut kotona ja menin käymään mun ystävälläkin. Haettiin jäätelöt ja popcornia, pelattiin Wiillä ja kateltiin Pokemonia. Ei koskaan voi liian vanha olla, hah. Mua on tänään myös luultu pojaksi tän ystävän sukulaisen toimesta. Eli hyvä päivä tänäänkin ollut takana. :D

Siinä myös päivän naama! Innostuin leikkimään vähän eyelinerilla pitkästä aikaa

Rakkautta!

Tamppaamista Helsingissä

Tänään oli hyvä päivä! Olin saanut nukuttua hyvät yöunet viikkoihin, ja lähdin käymään autolla Helsingissä tapaamaan ystäviä Prometheusleiriltä, jolla olin ollut kesän alussa. Oli piristävää tavata heitä, kaikki on tosi persoonallisia ja upeita ihmisiä. <3 Käveltiin Helsingin keskustassa, käytiin kaupassa (tai muut kävi, ja toivat mulle ruokaa, kun en ite saa mennä kauppoihin infektioriskin vuoksi) ja suunnattiin siitä piknikille puistoon. Kamera ei sattunut harmiksi mukaan, enkä muistanut ottaa juurikaan kuvia kännykällä, mutta tuossa on nopea otos meidän piknikiltä.

Kiitos hyvästä seurasta Aino, Saga, Ella, Emma, Alma, Tobias, Siiri ja Mimmi (Ja Ada joka pistäytyi)! Kotiin palattuani oon suurimmaks osaks lepäillyt sängyssä kaiken kävelemisen jäljiltä ja kuunnellut musiikkia. Tätä biisiä oon luukuttanut pari päivää putkeen, kyseessä on siis mun lempibändi.

So you can throw me to the wolves

Tomorrow I will come back

Leader of the whole pack

Beat me black and blue

Every wound will shape me

Every scar will build my throne

Eilen kävin hakemassa yhden sytostaattilääkkeen sairaalalta, seuraavat isot hoidot on parin viikon päästä. Niitä ennen nautin täysin voimin kotona olosta!

Rakkautta!

Sinne meni hiukset!

Tänään tapahtui se, mitä on kauan odotettu. Nimittäin mun hiuksia alko lähtemään irti itsestään isoina määrinä kerrallaan. Sopivasti sattukin, sillä olin sopinut mun kaverin Mimman kanssa, että se ajelee mun hiukset just tänään muutenkin! Menin sitten viiden aikoihin Mimmalle ja hups vain, nyt mulla on tällänen superlyhyt siilitukka, jota on kiva silitellä. Nääki tippuu sit aikanaan, kun hoidot viä jatkuu.

Tällästä tänään! Mua ei haittaa hiustenlähtö ollenkaan, ei oo ainakaan hiusten kanssa ongelmia ja ne uudistuu ihan kokonaan. :)

Rakkautta!

Niin mikä otsikko

Heii! Iltoja kaikille, täällä kirjottaa Ida, oon 15-vuotias tyttö Akaasta ja aloitin hiljattain blogin kirjoittamisen. Oon kertonut mun syövästäni tarkemmin "Syövästäni"-osiossa, voitte siellä käydä kurkistamassa, jos teitä kiinnostaa saada siitä lisätietoja.
Mutta joo, mitä mulle kuuluu? Mulle kuuluu ihan hyvää, oon ollut tänään suurimmaksi osaksi vaan kotona, koska mun valkosolut on syöpähoitojen takia laskenut niin paljon (lukema oli 0.5, normaalisti pitäis olla yli 100 muistaakseni), että mun vastustuskyky on tosi alhainen ja tulla kipeeksi, joka johtaisi siihen, että saan infektion ja joutuisin takaisin osastolle. Pysyttelen siis mieluusti sisällä jonkin aikaa :-)

Mutta kyllä mä oon saanut ajan kulumaan sisälläkin. Opettelin tekemään tänään sellaisia kivoja DIY-kumilenksurannekoruja, joiden tekemiseen laitan linkin videoon tuohon alas ja kuvaa lopputuloksesta! Itse käytin Tigerista ostettuja lenkkejä, joita myydään pienissä "Gor det selv-elastiksmykke"-pakkauksissa näiden korujen tekemistä varten.

Tekovaihe näyttää kutakuinkin tältä

Valmis!

Koru venyy siis paljon, joten se ei ole niin pieni miltä saattaa näyttää. Tosi helppo tehdä, itsekin nautin näiden tekemisestä vaikka yleensä vihaan kaikenlaista näpertelyä, heh.


En kuitenkaan koko päivää ole homehtunut sisällä. Mentiin illemmalla äidin ja pikkusiskojen kanssa piknikille meiän tontille. Aikamme siellä istuskeltuamme nähtiin siili ja se sai meiltä meetvurstia, tää sama siili on aikasemminkin seikkaillut meidän pihalla. Tytöt on nimennyt sen SöpöSiiliks, mutta mun mielestä se on Keijo. Selvä Keijo.

Joo, siinä mun päivästä! Kirjottelen jatkossakin vähän mun ajatuksia tänne ylös ja päivieni kuulumisia sen mukaan kun jaksan.

Rakkautta!