Syövästäni

Olen Ida Koivumäki, 15 vuotta/vuosimallia 2000 ja kannan vasemman puolen lantionpohjassani kutsumatonta vuokralaista, syöpäkasvainta (sarkoomaa), joka on ilmeisemmin lähtöisin pehmytkudoksesta. Mun syöpä todettiin 4.7.2015, aka USA:n itsenäisyyspäivänä. Syöpä ei ole aggressiivinen, eikä ehtinyt tehdä etäpesäkkeitä, joka on hyvä juttu, koska se on helpompi hoitaa pois. Hoitojen olisi tarkoitus kestää puolesta vuodesta vuoteen.

Kasvainta hoidetaan pois tällä hetkellä sytostaattihoidoilla, eli solunsalpaajilla, siihen asti, kunnes se voidaan leikata pois kokonaan. Lääkärit eivät ole suunnitelleet hoitojani vielä niin pitkälle, että tietäisin, mitä leikkauksen jälkeen tehdään.

Olin jonkin aikaa huomannut mun vasemman jalan olleen turvoksissa ja siinä näkyy pintaverisuonia enemmän. Eräänä päivänä huomasin myös vatsan vasemmalla puolella olevan kyhmyn. Aluksi sen vain tunsi, ja mietin, että se voi olla vaan jotain perus turvotusta joka menee ohi. Miten kävikään, kyhmy oli lopulta kasvanut siihen pisteeseen, etten kehdannut käyttää lyhyttä paitaa, ja siinä vaiheessa ymmärsin, että jotakin on pahasti vialla ja hakeuduin päivystykseen ja sieltä sain lähetteen suoraan Taysiin.
Taysissa tehtiin muutamia tutkimuksia ja mut lähetettiinkin samana päivänä osastolle tarkkailtavaksi, eikä tiedetty, onko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen. Menin leikkaukseen noin viikon päästä, jossa otettiin koepala, josta selvisi, että se on sarkooma (pahanlaatuinen).

Nyt elän päivän kerrallaan, ja katson mitä huominen tuo tullessaan. Multa saa kysyä lisätietoja, jos kiinnostaa, sillä kerroin tossa melko tiivistetysti.

Jos syöpä on mulle jotain opettanut, niin ainakin tämän: Elä hetkessä, ja ota ilo irti pienistäkin asioista. Toivottavasti te lukijat osaatte ajatella näin myös! Ihminen arvostaa yleensä asioita vasta, kun se sen menettää.

Rakkautta!

EDIT:
Kasvain leikattiin pois syyskuussa onnistuneesti. Leikkaus kesti 9 tuntia, mutta se onnistui täysin. Leikkauksessa piti siirtää joitakin lihaksia eri paikkoihin ja myös piti katkaista hermo, joka vaikuttaa polven koukistamiseen. En pysty siis kävelemään ilman ortoosia, mutta kuntoutan jalkaa edelleen. Sädehoidoissa kävin noin 5 viikkoa, joiden jälkeen piti käydä vielä 5 sytostaattikuuria. Nyt olen käynyt 7/9, joten loppusuoralla mennään!

17 kommenttia:

  1. Ihana Ida, siitä on ihan liian kauan, kun ollaan viimeksi nähty! Olemme äitisi kanssa monesti yrittäneet treffejä järkätä, mutta aina aikataulut ovat menneet ristiin ja solmuun. Ilmoittelethan, kun sua on turvallista tulla moikkaamaan kotiin tai sairaalaan. Mulla on muutama valokuva, jotka haluaisin sulle antaa.

    Toivon sinulle rohkeutta, iloa ja hirveästi tsemppiä ♡♡♡

    VastaaPoista
  2. Äsken näin sun kuvasi instagramissa ilman hiuksia, luulin eka et olit photoshopannu sen mut sitten luki "cancer". tulin heti lukeen tätä su blogia ja sain totuuden selville. Onneksi huomattii heti alkuvaiheessa sun syöpä. Jaksamisii sulle ja pysy positiivisena!��

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä ja jaksamista, sulle, Ida! Olet ihana!

    VastaaPoista
  4. Todella paljon jaksamista ja voimia hoitoihin. Tuli mieleen oma serkku, jolla todettiin leukemia rippijuhlan jälkeen. Oli myös todella positiivinen koko hoitojen ajan, vaikka lähti myös hiukset. Hänen kohdallaan vain uusiutui ja poistui keskuudestamme kolmisen vuotta sitten. Toivottavasti sinä selviät <3 <3

    VastaaPoista
  5. Hirmuisesti tsemppiä! Tuon asenteesi kun jaksat säilyttää niinä vaikeinakin aikoina! �� Itse 1,5v sitten tapahtui niin pysäyttävä asia et sen jälkeen muuttui oma elämän asenne rysäyksellä. Pitää osata elää tässä ja nyt. Nauttia elämästä tässä ja nyt!

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä ja ihanaa kesää Upea Kaunis Nuori Nainen! :))))

    VastaaPoista
  7. Ihana asenne sinulla <3 on äärettömän rohkeaa kertoa sairaudestaan noin avoimesti some- maailmassa, jossa näytetään vain elämän parhaita paloja. Toivon sydämeni pohjasta sinulle ja perheellesi jaksamista ja syöpähoitojen tehoamista.

    VastaaPoista
  8. Upea asenne! Tsemppiä ja rakkautta 💜

    VastaaPoista
  9. Rakkautta ja voimia sinulle, kaunis nuori nainen! Taistelusi on kova, mutta sinä selviät siitä, enkelit (tai sitten se susilauma) rinnallasi!

    VastaaPoista
  10. Oot mulle täysin tuntematon ihminen, mutta täytyi tulla kommentoimaan. Oot rohkeampi kuin hiton moni ihminen, kun sairaudestas kerrot näin avoimesti ja iteltäni saat kaiken kunnioituksen. Tää juttu on niin pystyttävä koska tää muistuttaa, että kelle vaan itselle tai läheiselle voi sattua vastaava kohdalle. Sun asenne vaikuttaa niin mahtavalta, että se on oikeesti kadehdittava ja monen kuten itseni pitäs ottaa susta mallia. Tuut luultavasti tietämättäs tarinallas tukemaan montaa ihmistä, jotka sitä tukee tarvitsee. Pakko vielä sanoa, että sä rokkaat lyhyet hiukset, oot hiton kaunis!

    Toivotan sulle niin suuret tsempit kun vaa mahdollista ja erittäin sydämelliset jaksamiset kaikille sun läheisille myös. En itse usko Jumalaan, mutta jotain ylempää voimaa tai äiti luontoa voisin melkein kutsua sua auttamaan.

    VastaaPoista
  11. Hei Ida!
    Sairastuin itsekin syöpään 15- vuotiaana. Nyt olen 38- vuotias. Pystyn samaistumaan tunnelmiisi infektioriskin rajaamasta elämästä, sairaalakoulun käymisestä ja kivuista. Olet valtavan rohkea ja kaunis. Haleja ja tsemppiä sinulle! Jään seuraamaan kuulumisiasi. t: Heidi

    VastaaPoista
  12. Tsemppiä sinne♡! PS:mikä on ortoosi?

    VastaaPoista